sunnuntai, 2. tammikuu 2011

Uusi blogi

Meidän kuulumiset löytyvät jatkossa täältä

TÄÄLTÄ

sunnuntai, 19. joulukuu 2010

Joulukuun näyttelyt

Tässä kuussa, tarkemmin yhden viikon sisällä kävimme kolmessa näyttelyssä Siirin kanssa. Mukavia reissuja ja paljon hyvää kokemusta olemme taas saaneet lisää. Siiri on saanut kovasti rohkeutta eikä tuomarin käsittelyt tunnu enää missään. Kun vielä saisi neidin ravaamaan kauniisti niin kaikki olisi hyvin. Nyt ei ainakaan hetleen olla menossa näytelmiin, ehkä aikaisintaan helmikuussa. Riippuu vähän Siirin turkin kohtalosta. Alla Siirin saamat arvostelut.

Tampere, ryhmänäyttely 6.12.2010, tuomarina Juha Palosaari JUN EH/3

Hyvä narttumainen pää. Etuasentoiset lavat saavat kaulan näyttämään jopa korostuneen lyhyeltä. Ikäisekseen hyvä runko ja luusto. Riittävät takakulmaukset. Hieno häntä. Liikkeet ok mutta hieman hosuva esiintyminen. Saisi seistä tukevammin etuosallaan.

Helsinki Winner 11.12.2010, Tuomarina Manuel Loureiro Borges, Portugali JUN ERI/4

Nice head and expression. Good neck and topline. Nice coat for her age. Ribcage is still developing. Good front. Enough bone. Good proportions. Well angulated. Nice moover.

Voittaja 2010 12.12.2010, Tuomarina Annukka Paloheimo JUN EH

Hyvät mittasuhteet. Vielä löysä edestä. Riittävät takakulmaukset. Lupaava pää. Hyvä karva. Joustavat liikkeet.

 

torstai, 25. marraskuu 2010

Viikon aikana tapahtunutta

Viime viikoloppuna oli vilskettä kun russeli-neidit Kipsu ja Grimma olivat lauantai päivän meillä hoidossa.  Tytöt sopeutuivat hoitopaikkaan hienosti.  Nuorempi Grimma vietti aikaansa tutkimalla kaikki paikat läpikotaisin ja tyhjentämällä lelukorin sisällön ympäri kämppää. Siirin kanssa saivat myös ihan kivoja leikkejä aikaseksi vaikka kokoero onkin suuri. Vanhempi Kipsu halusi lähinnä vain köllötellä sylissä rapsuteltavana. Kaikki neljä typykkää tulivat enimmäkseen oikein hienosti toimeen mutta teiniraggarimme Siiri aiheutti pari rähinän poikasta mustasukkaisuuksissaan. Siirin mielestä Kipsu ei olisi saanut tulla minun lähelle saatika syliin ollenkaan. Onneksi sain kärhämät päättymään heti alkuunsa ja tein myös Siirille selväksi ettei ole sen asia päättää kuka minun syliini tulee.

Käytiin illan suussa koko porukan kesken lenkillä ja loppumatkasta Siiri ja Grimma innostuivat jotain kepinpätkää repimaan ja kohta sen jälkeen Siiri alkoi kakomaan ihan hulluna. Työnsin sormet sen kurkkuun tunnustellakseni onko sinne jäänyt kepin pala tai muuta jumiin. Sydän pomppasi kurkkuun kun tunsin kurkussa muutaman sentin pituisen kepinpalan joka oli jäänyt poikittain kurkkuun jumiin. Yritin moneen kertaan vetää tikkua pois mutta se ei liikahtanutkaan. En uskaltanut käydä repimään lujempaa etten revi toisen kurkkua auki. Siiri parka nieleskeli ja kakoi yhtenään. Onneksi oltiin jo melkein kotona, Lauri nappasi Siirin syliin ja katoi kotiin. Kotona kokeilin kurkkua uudelleen enkä enää tuntenut keppiä, olisiko syliiin nostettaessa pulpahtanut irti ja mennys alas. Siiri edelleenkin hieman yski ja nieleskeli. Soitin päivystävään eläinlääkäriin ja kyselin neuvoja. Siirin yleiskunto vaikutti hyvältä joten mitään pahempaa hätää ei ollut ja ohjeistvat antamaan pienen määrän ruokaa. Jos koira pystyy syömään normaalisti niin kurkussa ei todennäköisesti ole enää mitään ylimääräistä. Siiri pisteli ruuan menemään hyvällä ruokahalulla mikä oli hyvä merkki. Seurasin Siirin vointia tiiviisti koko illan ja pientä nieleskelyä oli illan mittaan mutta ei muuta. Tikku varmasti jätti kurkkuun hieman ikävän tunteen vaikka lähtikin irti. Typykkä vaikutti muuten kaikinpuolin hyvinvoivalta joten ei tarvinnut onneksi lähteä päivystykseen. Että osaa ihminen säikähtää melkein kuoliaaksi!

Viime viikolla uhosin että Siiriltä lähtee turkki Messarin jälkeen mutta taitaa jäädä se uhkaus toteuttamatta. Pukkasi sen verran kylmän ilman että nyt tarvitaan kaikki mahdolliset villat lämmittämään. Onneksi Siirin turkki on ollut nyt ihan mielettömän helppo. En tiedä onko syynä kuivat pakkassäät vai onko pentukarvan vaihtumisessa tapahtunut jokin käänne. Turkki ei takkuunnu juuri ollenkaan eikä karvatukkoja löydy lattioilta entiseen malliin. Myöskään lumipaakut eivät kiusaa nyt kun ollaan pakkasen puolella. Ja voi että tuo musta karvapallo rakastaa lunta ja pakkasta.  Lumessa on vaan niin ihanaa juosta ja juosta ja juosta, tunkea päätä hangen sisään, hepuloida ja piehtaroida. Iitu edelleenkin vihaa tätä keliä yli kaiken. On ne vaan niin erilaisia.

Reilun viikon pästä olisi sitten Tampereen ryhmis. Olen alkanut arpomaan viitsitäänkö lähteä sinne ollenkaan. Paikalla pitäisi olla kahdeksalta eli pitäisi lähteä ajamaan kotoa jo kuuden aikaan aamulla. Jos kelit on näin kylmät niin kylmä ratsastusmaneesi on varmasti aivan kamalan hyinen paikka. Lisäksi kuulin että meidän tuomari on erittäin kovakourainen kaveri joka on jo parille tutulle portugeesille aiheuttanut kamalat traumat rusikoimisellaan. No, aikaa on vielä harkita mitä tehdään.

torstai, 18. marraskuu 2010

Talvi

Olipa aikamoinen ylläri herätä aamulla kun yön aikana oli tullut varmaan 10-15 senttiä lunta. Maisemat ikkunasta olivat aivan satumaiset ihanat kun puut notkuivat valkoisesta lumesta. Ihanaa vaihtelua ainaiseen märkään ja pimeään.

Siiri oli kuin pistoksen saanut kun lähdettin ulos. Se alkoi hepuloimaan ihan hulluna heti pihassa kun huomasi lumen. Päästin Siirin vapaaksi heti kun päästiin lähipuistoon ja voi elämä sitä riemun määrää kun neiti pääsi juoksemaan vapaana lumen sekaan. Typykkä sekosi täysin. Tosin riemua ei kestänyt kauaa sillä etujalat muurautuivat muutamassa minuutissa isojen lumipaakkujen peittoon. Paakuista huolimatta Siiri-parka yritti juosta ja riemuita mutta joutui vähän väliä pysähtymään repimään paakkuja irti. Ihan sääliksi kävi kun toinen oli niin innoissaan ja sitten kävi köpelösti. Onneksi kolmen viilon kuluttua päästään karvoista eroon. Sitten ei tarvitse kärsiä lumipaakuista eikä myöskään takkujen repimisestä. Iitua lumessa kahlaaminen ei kovin innostanut ja se yritti lähinnä väistellä Siirin hyökkäyksiä ja päästä äkkiä kotiin kuivaan ja lämpöiseen. On se sen päiväinen hienohelma.

 

maanantai, 15. marraskuu 2010

Kouvolan näytelmät

Lauantaina suuntasimme sateisessa ja harmaassa kelissä kohti Kouvolan ryhmänäyttelyä.  Onneksi kävin viimetipassa perjantai-iltana ostamassa Siirille kurapuvun joten päästiin suhtkoht puhtaalla ja kuivalla turkilla näyttelypaikalle. 

Tuomari oli kovin tarkka ja perusteellinen minkä vuoksi aikataulut venyivät ja odottelu viileässä kasvihuoneessa alkoi jo välillä tylsistyttää. Portugeesikehä taisi alkaa n. tunnin arvoitua aikaa jäljessä. Onneksi paikanpäällä oli taas monta tuttua juttukaverina.

Odottelu kannatti sillä Siiri sai ERI:n ja oli junnuluokan 1. Narttuja oli kaikenkaikkiaan neljä (kaksi junnua ja kaksi nuorta) joista kaksi sai EH:n ja kaksi sai ERI:n. Uroksia oli kolme ja ne saivat kaikki EH:n. Paras narttu kehään mentiin siis kahden koiran voimalla, Siiri vastaan Nori. Tuomari sanoi lopuksi että hänen on todella vaikea tehdä eroa näiden kahden välillä ja laittoi sitten Norin ensimmäiseksi ja Siirin toiseksi. Siirin saldo siis JUN ERI/1 PN2 VARASERT. Ihan hirmu tyytyväinen olen tulokseen ja arvosteluun mutta Siirin huono käytös vähän harmittaa. Se ei halunnut taaskaan ravata kauniisti vaan koikkelehti kuin mikäkin ja hamuili hampaillaan reisiäni jatkuvasti. Myös tuomarin käsittelyä yritti väistellä aluksi. Onneksi tuomari kävi kopeloimassa useaan otteeseen ja alkujännityksen jälkeen kopeloinnitkin onnistui hyvin. Nori taasen esiintyi todella upeasti Sarin esittämänä joten oikeaan osoitteeseen meni voitto. Millä ihmeellä saisin Siirin esiintymään yhtä hienosti...

Tuula Savolaisen arvostelu Siiristä:

14kk. Tyypiltään erinomainen. Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Tummat silmät. Ikäisekseen tilava runko. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät käpälät. Hyvin kannettu häntä. Suorat edestakaiset liikkeet. Sivuliikkeessä taka-askel hyvänpituinen, etuaskel vähän hätäinen. Hyvä karvanlaatu. Miellyttävä käytös.

Alla pari kuvaa, kuvaaja Jaana Siltanen